Eilisestä ystävän suht yleisestä kommentista facebookissa hätäännyin jotenkin ilmeisesti vähän yli noin jälkikäteen. Tuli mieleen, että ystävä on loukkaantunut jotenkin nyt juuri minulle jaja.. En tiedä. Iski paniikki. Näin jälkikäteen vähän jo huvittaakin, mutta onhan se totta että tuon ihmisen menettäminen tuntuisi maailmanlopulta. Varsinkin nyt, vaikka kyllä muutenkin. Onneksi ei ilmeisemmin mitään hätää. Sitä vain taas tajusi kuinka tärkeä tuo ihminen minulle on, vaikka ei yhteyksissä sillä tavalla jatkuvasti oltaisikaan. Muttei se kyllä ihme ole kun miettii kuka on ollut se joka on vuosia pysynyt läheisenä ja tarjonnut apuaan oli sitten tapahtunut mitä tahansa. Arvostan! <3 :)

Muuten ei tänne kummoisempia. Tavallista arkea johon taidetaan pojan kanssa olla jo jotenkin tottuneitakin, vaikka toki lapsi kuten minäkin käsitellään asiaa vielä pitkään. Niin yhdessä kuin erikseenkin. Ei siitä harhakuvia ole, mutta noin muuten kun aluksi tuntui tosi vaikealta niin asiat on alkaneet sujumaan. Kun nyt kelan kanssa vielä pääsisi taas sinuiksi. Nyt sieltä tuli iloisena yllätyksenä täysin käsittämätön lappunen siitä kuinka avoero pienentäisi tukiani (mitä ihmettä?!  Ei oikein istu minun päähäni miten talouden tulojen väheneminen tuhansilla euroilla pienentäisi talouden tukia?). No, huomenna tämä äiti-ihminen suuntaa sitten sinne ihmettelemään asiaa lippujen ja lappujen kanssa. Ompahan taas ohjelmaa. Ettei liian tylsää olisi. ;) Mutta ihan positiivisella mielellä olen tuonkin takapakin suhteen. Pakkohan tuossa on olla joku kömmähdys tai epäselvyys joka on selvitettävissä kuitenkin.

Lapsi selvästi jättämässä pikku hiljaa päiväunia pois. En ole sitten enää pakottanutkaan erikoisesti kun tuntuu ettei nukuta niin ei nukuta. Tosin totuttelu vasta kesken eli helposti iltasella sitten kuitenkin nukahtaisi hieman liian ajoissa ja yöunet siitä sitten kärsisivät, mutta eiköhän tuo aikanaan jää pois sekin. Päivärytmi ollut nyt vähän päällään vähän aikaa kun jos sattuu nukahtamaan vaikka kuudelta, niin eihän se yöuni sitten maistu tietenkään aikanaan ja se taas aiheuttaa sen, että herää myöhemmin. Kaikki kuitenkin aikanaan. Kuten muutenkin.

Itse otin taas itseäni niskasta kiinni ja aloin katsomaan syömisiä ja liikkumisia tarkemmin. Ei sitä painoa ole nyt muutamassa kuukaudessa paljoa tullut takaisin, mutta liikaa kuitenkin kun vielä olisi tiputettavaakin. Parempi olokin siitä itselle tulee. :)