Se on kumma kuinka kurjalta se tuntuu kun saa vähän käsityksen siitä, että sillä exällä tosiaan on joku muu tai ainakin jotain vispilän kauppaa aika selvästi erääseen toiseen suuntaan. Tosin tätä olen epäillyt itsekseni hiljaa jo aiemminkin. Jo siis yhdessäolo aikanamme. En edes halua miestä takaisin (kun en usko että ongelmille mitään voi), mutta silti tuntuu ikävältä. Hmph. Ei sen pitäisi minulle enää kuulua mitenkään. Ja selviöhän se on, että elämä jatkuu jne. Silti tuntui ikävältä tehdä tiettyjä huomioita tuossa. Harmittaa oikein, että moista edes mietin. Mikä ihmeen oikeus minulla on tuntea lievääkään mustasukkaisuutta tai harmitusta moisesta? Eipä niin mitään. Mutta, niin.. En minä nyt kuitenkaan missään murheenlaaksossa täällä rämmi asian suhteen. Tajusin vain sen, että vähän kirpaisi huomio.

Mustasukkaisuutta?

Ehkäpä. Tai sitten sitä tuossa ehkä jotenkin tulee entistä todemmaksi se ero. Jotenkin. Jossain vaiheessa voin kohdata kaupungilla heidät yhdessä, voivat hakea poikaa viikonlopuiksi jne. Voivat muuttaa yhteen. Hankia yhteisiä lapsia. Mennä naimisiin jne. En oikeastaan todensanoakseni oikein tiedä edes mitä tunnen kun tuota edellä kirjoittamaani mietin. Katkeruutta? Pettymystä? Harmia? Surua? Ehkäpä noita kaikkia ainakin. Henkilökohtaista epäonnistumista ehkä kaikkein eniten kuitenkin.

*huoh*

Mitä sitä edes tälläisiä miettii?

 

Noh..

Tänään oli kuitenkin muuten ihan ok päivä. Kävin shoppailemassakin muun puuhan yhteydessä jälkikasvulle alennusmyynneistä uutta pakkasvaatetta. Nyt on vähän helpompi pukea ulos sitten ja kunnon hanskat suojelemaan pieniä sormia. Sai laadukasta ja monikäyttöistä aika paljon halvemmalla. Koitankin alennusmyyntejä noissa hyödyntää niin paljon kuin mahdollista ja ostaa sellaista mahdollisimman pitkäkäyttöistä ja muunneltavaa kokonaisuutta. Saa pienemmällä rahalla laadukasta pitkäksi aikaa. Pakko yrittää jotenkin säästää, mutta en halua että oma lapsi saa kärsiä mitä itse on joutunut eli ulkoilemaan huonoissa vaatteissa. Merkit siis ihan sama, kunhan on laadukasta ja toimii hyvin. Että ulkoilu on kivaa. :)

Itselle en sitten olekaan ostanut mitään. Vaatteita katsoin, että aika pienellä mennään kun tuossa muuttoa suunnittelin, mutta väliäkös tuolla. Rumat ne vaatteilla koreilee. :D

Ei kun.. Oikeastaan. En vaan osaa ostaa itselleni mitään. Joskus sitä tuli ostettua kun rahaa oli, mutta kun tuntuu aina olevan sata ja yksi paikkaa rahoille noin muutenkin niin jää nuo vaatteet ostamatta itselle. Lapsenkin kohdalla muuten kävisi niin, että olisi alasta aika pian kun ei pienet vaatteet päälle mahdu. Itse sitten vaan miettii, että jaa.. Onhan mulla täällä housua ja paitaa.. Ja menee ne päällekin, mennään siis niillä eteenpäin ja no.. Kaipa se näkyy. Mutta samapa tuo. Oikeastaan. Olen varmaan sitten sellainen rähjäinen itsestään huolehtimaton äiti-ihminen. Hyi kauhistus sentään. Toivottavasti en järkytä ketään kovin kauheasti tuolla kulkiessani.