Pikku hiljaa alkaa taas elämä ehkä voittamaan täällä päin. Poika on ollut melkoisen kipeänä ja itselläkin tauti on aiheuttanut heikkoa fiilistä. Mikä lie pöpö sitten liekään. Pari yötä lapsen vierellä valvoessa sitä on aikaansa tullut vietettyä, että voihan se heikko fiilis valvomisestakin johtua. Sen verran kyllä on heikosta olosta säikähtänyt, että ensi viikoksi on lääkärinaika varattuna. Eipä tarkastuksesta haittaakaan tosiaan liene. Edellisestä kerrasta jo kuitenkin aikaa, enkä ole ihan perusterve ihminen edes. Toki tuon takia voi tosiaan ylimääräisestä tressistä ja valvomistakin johtua tuo väsyminen, mutta ei paljoa huvita jossitella pidemmän päälle.

Mitäs muuta?

No..

Ei oikeastaan muuta. Melkoisen surkea viikonloppu tuli vietettyä. Oli kaikkea kivaa suunniteltu, mutta kaikki peruuntui sitten lapsen sairastumisen myötä - tietenkin. Jotenkin sitä oli pettyneempi kuin lapsi, joka on ehkä vähän noloakin? :D Ehkä vähän. Toisella kertaa sitten, joskus..

Tuleva viikonloppu olisi taas niin sanottua omaa aikaa, mutta en tiedä.. Ei kovasti innosta tuokaan ajatus ja voihan se olla että vielä peruuntuukin lapsen terveyden takia joten ei kannattanekaan kovasti odotella. Enkä oikein tiedä.. En oikein osaa noita odotella muutenkaan. En vaikka olisikin menoa ja tekemistä sovittuna. Jostain syystä kyllä sitä jotain tekemistä nykyään ilmaantuisi. Ei vain huvita. Yhtään. Sitten sitä vaan on yksin kotona, käy elokuvissa korkeintaan ja odottaa jotain mitä ei tapahdu koskaan ja sadattelee omaa tyhmyyttään.

..mutta, mitäs me pienistä kuin ei nekään meistä.

Tai jotain.

Kuitenkin tänään kävellessäni auringonpaisteessa olo oli mukavan kevyt. Kevät sieltä taas keikkuen tulevi, hiljalleen. :)