Taisi ystävä päästä säikähdyksellä ja olen siitä iloinen. Ja helpottunut. Kyllähän sitä aina kaikkea sattuu, mutta kyllä nuo vaan aina säikäyttää ja varsinkin kun tärkeään ihmseen kohdistuu. Eikä onnettomuudet nyt tokikaan koskaan kivoja ole. Olen varmaan kauhea herkkis, mutta aina kun jossain tuolla kulkiessa huomaan että on onnettomuus sattunut, niin tuntuu kauhean pahalta. Sitä toivoo, ettei kuitenkään käynyt pahasti kenellekään. Olen kerran sattunut näkemään liikenneonnettomuuden (vaati hengen) läheltä ja parisen kertaa sattunut paikalle niin, että olen sitten sattunut näkemään että pahemminkin on käynyt.. Varmaan nuo muistot jotenkin lävähti mieleen, vaikkei isosta onnettomuudesta nyt kyse ollutkaan ja sitä oltiin kuitenkin muutaman tunnin päästä jo nettikunnossakin. ;)