Talvi sitten tuli tuoden runsaan lumen ja kunnon pakkasen mukanaan. Lapsi on ollut riemuissaan kaikesta muusta paitsi pukemisesta, mutta nyt alkaa jo pikku hiljaa sujua taas itsekin. En tajua mikä ero on toppahaalarin ja välikausihaalarin pukemisessa, ehkä toppahaari on jotenkin jäykempi ja siksi hankalampi pukea? Mene ja tiedä.

Tutkimattomat ovat joskus lapsen mietteet ja harmituksen aiheet. Aina ei ihan pysy mukana mikä on sitten se oikea syy murehtumisille. Sen ainakin olen huomannut, että vaikka tykkääkin kissasta kovasti oli hän jossain vaiheessa vähän mustasukkainenkin siitä huomiosta jota kissalle annoin. Kattihan kun on todella kovasti perääni ja kiehnää vieressäni lähes aina. Asia on korjautunut ihan sillä, että olen tietoisesti hyvin selvästi käytökselläni osoittanut sen että lapsonen on ykkönen (tai ainakin selittänyt hänelle hyvin selvästi miksi jokin asia tehdään siten kuten tehdään väärinkäsityksen välttämiseksi) ja lisännyt kehumista silloin kun siihen on aihetta ja varsinkin muiden kuullen. Olen ottanut häntä myös tietoisesti mukaan kissan hoitamiseen tehden lemmikistä yhteisen jutun.  Pienillä eleillä voi vaikuttaa näemmä asioihin aika paljonkin. Muuten tämä kissaperheenä elonharjoittelu onkin mennyt tosi sujuvasti ja paremmin vain kokoajan.

Kotia olen järjestellyt kovasti viime päivinä. Kun viime helmikuussa muutettiin suuremmasta pienempään asuntoon liian suuret huonekalut ja iso määrä tavaraa vaan paiskattiin sisään ja jotenkin paikoilleen. Jotenkin sitä on ollut niin poikki tai jotain, että hyvin vähän on saanut mitään laitettua sen jälkeen. Perusarkea vaan pyörittänyt siivoamisineen yms tekemisineen. Nyt vihdoin olen päättänyt tehdä asialle jotain ja jopa saanut aika paljon tehdyksikin. Vielä ei kuitenkaan valmista ole. Isommat huonekalut on saatava ulos ja pari uutta tilalle. Oma järjestelynsä kaikessa ja tuntuu, että siivoamisessakin kun sen tekee tällä tavalla suureleisesti pätee se, että ensin homma pahenee ennenkuin se paranee eli nyt näyttää kotona kyllä aikamoisen sekaiselta ja kummalliselta. :D Kyllä tämä tästä kuitenkin piakkoin selviää. :) Lapsestakin on muuten ollut todella apua. Tänäänkin käytiin varastokoppi viimein läpi. Lajiteltiin tavaraa ja hän auttoi kokoajan todella reippaasti ja innostuneen oloisesti. Kaipa se oli jotain uutta ja ihmeellistä.. ;)

Tänään kävellessä kotiin aamusta melko kipakassa pakkasessa sitä tuli pohtineeksi ihmissuhdejuttuja taas kerran ja todetuksi, että sitä ei vaan osaa. Tuskin tulen koskaan oppimaankaan. Varsinkaan silloin kun se ihminen on tärkeä ja rakas, sitä ei hyvästä tarkoituksesta huolimatta vaan oikein osaa. Hyvää aina tarkoitan, mutta sitä on luontaisesti aivan toivoton sosiaalisessa mielessä. Voihan tuotakin asiaa oppia toki, mutta luontaisesti tuo osa-alue ei vaan minulla suju ja sen kyllä huomaa. Pitkää pinnaa kyllä vaatii läheisiltä, veikkaisin. Olen aina salaa ollut sosiaalisille ihmisille joskus hieman kateellinen hetkittäin. Niille, joilla sosiaaliset taidot sujuvat luonnostaan hyvin. Toisaalta, olen kyllä huomannut sen ettei tuo taito välttämättä kerro itse ihmisen mukavuudesta, reiluudesta, rehellisyydestä yms välttämättä yhtään mitään.. Tuo voi toimia ilmeisesti molemmin päin siis. Sitä voit käytökselläsi luoda itsellesi valepuvun. Voi tehdä itsesi paremmaksi tai huonommaksi kuin mitä oletkaan oikeasti. Lemmikkipuolella tullut kohdattua esim. täti, josta kaikki pitivät. Oli todella mukava ja ihana, Kavalsi sitten harrasteporukan rahat mm ja melkoinen työ saatiin tehdä, että rahat saatiin osissa takaisin. Vieläkin vaikea uskoa siitä ihmisestä tuota ja kaikkea muuta samassa hässäkässä tapahtunutta ja onhan noita tapauksia muitakin kohdalle osunut. Hämmentävää.

Vaikka aika moni asiahan maailmassa sitä on. Oikeastaan.