Väsyttää. Jotenkin pää ihan jumissa, eikä jaksaisi tehdä enää mitään. Aika rankkaa kai ollut lähiaikoina. Kadun sitä, että päätin tehdä muuton näin kun sitten olen tehnyt mutta myöhäistähän sitä on enää muuttaa. Eikä taida muuttoapuakaa enää olla tarjolla enempää. Jos sitten oli aiemminkaan kun tuntuu etten taas oikein ymmärrä ihmisiä. Eipä mitään uutta, sinänsä. Kaduttaa koska exän kanssa tuo on kyllä vielä rankempaa välillä kun varmaankaan olisi muuten. Jatkuvaa tökkimistä jostain. Kyllä hän auttaa kovasti, ei siinä mitään. Mutta välillä tuntuu, että henkinen hinta on aika kova. Ja noin muutenkin.. No, kaipa tämä tästä pian on ohi. Isot tavarat kun vielä saisi muutettua..

Huoh.

Kun sitä jaksamista nyt vaan olisi tarpeeksi. Ja onhan sitä.

Lapsi on innoissaan. Sai valita Ikeasta uuden sängyn niin päästiin lainakapistuksesta eroon. Tietenkin sininen (kun punaista ei enää ollut) kissa&koirasänky. Siihen pullea patja. On kuulemma kiva ja hyvä. Verhoja sieltä katselin ja säilytysjuttuja. Kaipa siitä kodista ihan kiva tulee. Ajattelin iloisia värejä olohuoneeseen. Semmoisia koskaan ollutkaan, itseasiassa. Punaista, keltaista, roosaa, vaaleansinistä jne. Jos vaikka piristäisi oloa. Eipä ole kalliitakaan kun Ikeasta ostaa. Pitäisi vaan vielä selvittää missä saisin verhot ommeltua. Kun ei sitä konetta ole. Tai sitten tappelen taas sen lyhennysnauhan kanssa. Se on kyllä itse perkeleestä, että en tiedä jaksanko. :D

Kai se tästä, siis.

Kun vaan tietäisi, että kaikki järjestyy ja olisi hyväkin olo välillä. Sillä tavalla kokonaisvaltaisesti.

*huokaus*