Aivan hirvittävän väsynyt olo viime yön jäljiltä joka ei sujunut ihan nappiin. Toivottavasti ensiyö sujuu taas paremmin. 

Ihan normaali päivä ollut. Kerhoss käyty, kaupassa samoin. On luettu ja leikitty.

Miehen kanssa on puhuttu asunnon ostamisesta, uudesta autosta ja sen sellaisista asioista. Tulevaisuudestakin muutaman sanasen. Jaa, että onko asunnon osto suunnitelmissa? Eipä juuri, eikä autoakaan ainakaan ihan just olla ostamassa. Saahan sitä kuitenkin suunnitella valmiiksi, haaveillakin. Eikös? :)

Suurin ärsytys on tänään koskettanut lähinnä kaksinaamaisia ihmisiä. Inhoan moista sakkia, aina inhonnut. Jostain syystä moisiin aina törmää, vaikka haluaisikin vältellä parhaansa mukaan. En ymmärrä miksi moiseen pitää alkaa. Miksi sitä pitää väkisin sitten olla kaveria jos ei kerran oikeasti siltä tunnu?

Toiseksi suurin ärsytys on aivan järkyttävä kissaolennon kuume. Pitkäaikainen kissakaveri (Herra Katti Karvahattu) matkasi paremmille hiirestysmaille muutamia kuukausia sitten viidentoista yhteisen vuoden jälkeen. Koti tuntuu tyhjältä ilman kissapersoonaa. Se vaan tuntuu, vaikka onhan tässä nyt menoa ja meininkiä toki muutenkin. Akvaariokin on kiva harrastus, mutta silti.. Pienen lapsen kanssa pennun ottaminen vain tuntuu suht suurelta riskiltä ja vastuulta. Järki sanoo että odota parisen vuotta. Tunteet sanoo muuta.

*huoh*