Niin..

Arvasinhan sen kun hoitoon laittamisesta menin julkisesti puhumaan niin olen saanut jo melkoisen pöllyytyksen monelta äidiltä., että etkö ole kuullut puistotoiminnasta ja srk:n kerhotoiminnasta. Sinne vaan ja ihan hyvin voit kuule vaan kotonakin pitää! Kyllä sinne oravanpyörään ehtii ja huono äiti on jos hoitoon laittaa.

*huokaus*

Onhan lapsi tosiaan puistoiminnassa mukana ollut jo hyvän aikaa. Lapset sielä vaan ovat niin pieniä ettei hän viihdy sielä enää. Sielä kun ei ole mitään muuta ohjelmaa kuin ne kaverit ja jos kaverit on just sen puoltoista vee ja syövät tuttia, niin ei ne oikein nelivuotiasta sillä tavalla jaksa kiinnostaa ja ymmärrän sen hyvin. Vanhin kaveri sielä on juuri ja juuri kolme vuotias ja onkin pojastani ihan kiva kaveri. Sepä vaan, että kyseinen poika käy puistossa tosi harvoin. Lapseni turhautuu sielä ja useimmiten haen kiukkuisen lapsen puistosta pois. Ei se ole enää kellekään meistä kivaa. Kerhoissa on kovat jonot, eikä oikein samanikäisiä tunnu sieläkään olevan kun olen kysellyt. Enkä kuulu kirkkoon. Sitä kysyttiin heti ja oltiin aika torjuvan oloisia kun kuultiin että en ole edes liittymässä vaikkei sen kai pitäisi mikään vaatimus ollakaan? Niin ja toisaalta.. Eihän se tavallaan kyllä tunnu kivaltakaan viedä sinne "aivopestäväksi", vaikka se ei enää niin selvää olisikaan ja kuin joskus kun sisareni moista kävivät. Peloteltiin helvetin tulet ja ties mitkä lävitse ja niin pois päin. Ympättiin pieni mieli täyteen Jeesusta Kristusta niin ettei muusta puhunutkaan..

Aika pska mieli tuli noista puheista itselle.

Kai se on sitäkin sitten ehkä ettei jotenkaan haluaisi viedä päiväkotiinkaan mutta kun en keksi enää vaihtoehtoja. Selvää on ettei hänelle pelkkä koti enää riitä. Kaipaa pysyviä kontakteja samanikäisiin lapsiin. Kaipaa touhua ja meininkiä ja taatusti esimerkki oppiminen tukisi paljon kehitystäkin monessa asiassa. Veikkaan. Kaipa sitä toki sitten pelkää, että tulee ongelmiakin. En tiedä.

Miksi tälläiset päätökset on aina niin vaikeita?

*huokaus*