CMX ilta tänään. Todella ihana tuo Spotify. Olen kauhulla odottanut milloin ex pistää tuon rajoittamattoman tilinsä hengiltä tai ainakin ottaa meiltä käytöstä, mutta ainakin toistaiseksi on käytettävissä ollut. Lapsen takiahan tuo olemassa on ollut ja paljon sitä käytetäänkin ihan hänen musiikkinsa kuunteluun, mutta näin iltaisin tuo on minun karkutieni tästä arjesta. Musiikkia löytyy laidasta laitaan, harvinaisempaakin. Kaikkea ei nyt toki löydy, mutta varsin tyydyttävästi kuitenkin ja olen siitä äärimmäisen hyvilläni. <3

Olen ollut vähän lievästi paniikissa exän hieman mystisistä jutuista viimeksi tavatessamme tässä. Koitan valmistautua mihin vain mitä tapahtuu ja toivon, että olen taas vain tyypillisen liian negatiivinen. Sitä vaan pelkää taas jotain satuttavaa iskua siitä suunnasta. On hienoa jos on pelkästään positiiivista, mutta toisaalta vähintään sitä on edelleenkin herkkä asia tietyt asiat että jo jonkun näistä tapahtuminen tuntuisi pahalta ja luottokin on mennyt ajat sitten. Sitä voinee siltä taholta odottaa lähes mitä tahansa. Sitä on vaan pakko kestää kaikki kun millekään ei voi mitään. Kunhan lapselle ei nyt aiheuttaisi enempää tuskaa. Voisi edes olla tasaista edes jonkin aikaa eikä muutoksiakin kokoajan. Uusia asioita. Raskaita ne on aikuisillekin, saati pienelle alle kouluikäiselle. No, jääkäämme odottamaan mitä seuraa. Toivokaamme onnellista lopputulosta (kun muutakaan emme voi).

Muuten sitä on mielessään sommitellut erästä tarinaa pari päivää. Saanee nähdä tuleeko tuosta koskaan valmista. Ikuisuusprojekti. :D

Sitä on myös miettinyt erästä tietooni vahingossa tullutta salaisuutta. Pohtinut tulisiko minun kertoa ihmiselle jota asia koskee, vai ei. Totesin kuitenkin, että se mitä ei tiedä se ei satuta. Tässä tapauksessa lienee merkityksetöntä jaanko tietojani vaiko en. Päinvastoin se voisi olla itselleni erittäin vahingollista vaikka siis kyse ei olekään mistään sinänsä minua koskevasta asiasta. Olen vain välikappale, hyvin vastentahtoinen sellainen itseasiassa. Väärin tai ei, niin en vain halua. Eikä sillä asialla taida olla muutenkaan suurta merkitystä kokonaiskuvan kannalta kuin itseni kannalta. Olen siis itsekäs ja suljen suuni kuin simpukka. Luultavasti muutenkin kaikkien kannalta parasta. Menneet on menneitä ja niin edespäin. Mitä niitä törkkimään.

Tämän lisäksi sitä on tänään koittanut olla taas hyödyllinen osa tätä yhteiskuntaa käymällä vapaaehtoistöissä. Sielä on tosin aina yhtä mukavaa, että sinällään en oikein tiedä kuinka paljon siinä oikeastaan antavana osapuolena on. Itselle tosi mukavaa saada käydä sielä. Saa jotain uutta päiviinsä. Muuten onkin sitten ohjelmanumeronaarjessa on ollut korkeintaan saada asunto kivaksi vihdoinkin. Saada tarpeettomat ryjät huithelkuttiin, huonekalut vaihdettua kivoimmiksi, saada tauluja seinille ja kaikkea. Pikku hiljaa jotain saan kai valmiiksikin. Toivottavasti. :)

Niin ja mitä vielä..

No, jotain epämääräistä ja vaikeasti selitettävää jota ei oikein osaa edes tänne määritellä. Tai, ehkä sitä joskus istuu alas ja tekee sen. Mahdollisesti. Tällä kertaa luultavasti jätettävä toiseen kertaan. Yö kulkee menojaan ja huomenna olisi taas herättävä kohtuullisen ajoissa. Onkin nukkumaanmeno taas venahtanut ihan kiitettävästi. Sitten sitä taas raottelee silmiään hyvinkin epätyytyväisenä aamulla, mutta oma vika. Mitäs läks, nii i!

;)