Äsken tuolta pimeästä loskaisesta maailmasta kömmin kotiini. Tein iltapalan tai siis.. Söin pari voileipää ja sulatin pakastimesta muffinssin jälkiruuaksi. Niiden keralla join monta mukillista rooibosta ja nyt alkaa pikku hiljaa vasta olo lämpiämään ja jotenkin muutenkin olo sulamaan siitä kohmeesta mihin päivänmittaan se oli joutunut. Ulkona on varsin vilpoista, eikä hautausmaalla visiteeraaminen ei kauheasti virkistänyt mieltä. Lisäksi sitä keikkui koko päivän seurueessa jossa oli onnellisia pareja ja itse yksinäisenä piruna. Mukavaahan se muuten oli, mutta..   *apea hymy* Sitä tajusi asioita aika tuskallisen selvästi. Sanotaan vaikka niin..

Noh..

Sielä se lapsuudenkoti kökötti edelleen. Ei ole vielä myyty, enkä tiedä meneekö tänä talvena. Mahdollisesti ei. Jotenkin olen salaa siitä iloinen ja pidän hyvin mahdollisena ettei torppaa tulla myymäänkään loppujen lopuksi. Äitini ja biologinen isäni tuntuvat olevan kovin lämpimissä väleissä, joten.. Hyvin mahdollista että siihen jäävätkin asumaan. Ja hyvähän se on, että toimeen tulevat. Kaikkea hyvää minä heille toivon, kuten sisaruksillenikin joilla tuntuu hyvin menevän kaikkineen. Se on hienoa. <3

Itseä tällä haavaa vain väsyttää aikalailla. Viime yöntä tuli nukuttua huonosti ja tänään on ollut melko raskas päivä kaikkineen. Olen iloinen sitä, että lapsi oli isällään. Saa rauhassa käydä nämä ajatukset ja tunteet läpi. Keskittyä taas sitten häneen huomisesta illasta lähtien. Sitten aletaankin väsäämään joulua. Yhdessä. <3