Eilen kaupassa kassajonossa lapseni tavasi huomaamattani iltapäivälehden lööpin: "Eerika jätettiin yksin". Siinä sitten neljä vuotias lapseni pohdiskeli asiaa ja tokaisi, että onneksi sai äidiltään sitten halin kuitenkin.  Itselle tuli lähinnä surullinen olo tietäessäni totuuden. Myöhemminkin lapseni mietti asiaa ja totesi, että äitikin jättää hänet joskus päiväkotiin muttei sielä oikeasti ole yksin, eikä edes typötylsää. Olen iloinen siitä ettei lööpissä lukenut tarkemmin. Paras ettei vielä maailman raadollisuutta ymmärtäisi. Ehtii sen myöhemminkin.

Tuo Eerikan tapaus on melkein itsellekin liikaa, vaikka en toki tuntenut lasta tai ketään muutakaan tapaukseen liittyvää. Jotain aivan hirveää kaikkineen koko tapaus. Näin sivusta seurattuna kirjoitetun tekstin varassa ainakin tuntuu siltä, että viranomaisetkin olisivat tehneet useita virheitä kyseisessä tapauksessa. Edes se taho ei sitten auttanut, mikä on hirvittävän surullista. Sossunhan pitäisi olla se viimeinen tuki, turvaverkko. Turva silloin kun lapselle on jaettu keskimääräistä huonommat kortit elämän alkuun. Silloin kun vanhemmista ei syystä tai toisesta vanhemmiksi ole. Hyvä, että sosiaalitoimenkin toimet nyt tutkitaan ihan ulkopuolisen toimesta. Eihän se Eerikaa takaisin tuo, mutta jos parantaisi muiden vastaavien tapausten käsittelyä jatkossa? Lohtu sekin. Jonkinmoinen.

On sitä itselläkin vaikeita kausia ollut. Sitä on kokenut olevansa niin yksin ja väsynyt lapsen vaatimuksiinkin toisiaan. Mutta, silti pahinta mitä voi tehdä on tiuskaiseminen, äänen korottaminen ETTÄ NYT LOPETAT mitä on osannut tehdä.

Niin ja väsymys.

Sitä oli eron aikoihin. Sitä pakotti itsensä jaksamaan ja lopulta onneksi pääsikin siitä raskaasta olosta irti. Vaikka elämä miten tuntuisi välillä tyhjältä, vaikealta ja kamalaltakin, niin onneksi itselle lapsi on kuitenkin se valo ja ilo tässä harmaudessa.



Eilenkin nauroin mahakippurassa lapsen laululle:

"Äidillä on iso pylly,
iso pylly,
iso pylly.
Ja näin se hyllyy! *keikutteli raivokkaasti peilin edessä takamustaan*

Isillä on iso maha,
iso maha,
iso maha.
EI se silti ookovin  paha! *selkä kaarella pullisteli mahaansa ja taputteli tyytyväisesti virnistellen*

*lapsen oma nimi* on isot posket,
isot posket,
isot posket.
Ja se on IHAN HYVÄ!

MAHTUU PULLAA!!"


Kyllä, elämä olisi huomattavasti harmaampi paikka ilman pientä poikaa. ;)