Vihdoin saatiin inhalaattori lapselle käyttöön. Katsellaan mitä nyt sitten seuraa.. Kiltisti hän tuohonkin mukautui. Tuumasi vaan, että lääkkeet pitää ottaa että helpottaa. Ihan oikeassahan hän on. Pieni reipas lapsonen.  Joka muuten tänään todisti osaavansa lukea. "Äiti! Tuossa seinässä lukee tuoreus. Mitä se tarkoittaa?" Loppureissun hän sitten kertoili mitä missäkin luki. Pitkät sanat tosin tuottivat vähän vaikeuksia, varsinkin jos olivat täysin outoja merkitykseltään tai tosiaan vierasmaalaisia sanoja. Varsin ymmärrettävää. :) Itseä vähän hämmensi tuo oppiminen. Itsehän olen lukenut tuon tasoisesti vasta 8 vuotiaana ja hän on nyt tosiaan 3 vuotias vasta. Eikä isänsäkään ole tuossa mikään virtuoosi ollut, kuulemma. Tosin lastamme on aina kirjaimet kovasti kiinnostaneet ja kirjat yleensäkin. Tosin kyllä numerotkin. :)

Näyttää lapsi taas iloiselta omalta itseltään muuten muutenkin. Taisi lääke helpottaa heti oloa. Olisi pitänyt tuota vaatia ja aiemmin. Isoa annosta edes tarvinnut. Harmittaa. Mutta mistäs sitä itse osasi kaikkea vaatia.. Pääasia että nyt näyttää taas valoisammalta ja on tosiaan helpompi olla hänellä.

Asuntoa olen nyt katsellut kun vuokra nousee liikaa ja sijaintikin on ollut tässä vaikea autottomalle. Harmittaa se, mutta.. No, arjen sujuvuus ja edullisuus nyt on aika tärkeää kuitenkin. Hirmu tärkeää itseasiassa. Vaikeita on kyllä nuo asiat, jotenkin. Ja inhoan muuttamistakin. Mutta, on tainnut tämän paikan aika mennä umpeen. Ei sille mitään voine.. Nyt pitää vaan päättää haluaako isomman mutta kauempaa keskustasta vai pienemmän todella hyvillä kulkuyhteyksillä. Miks noissa on pakko olla vielä saunakin viemässä vähiä neliöitä? *huoh*

No.. Katsellaan mihin päädytään.

Oikeastaan tekisi mieli pois koko kaupungista. Se ei vaan lastenvalvojan puolesta kuulemma oikein käy tässä tilanteessa.. Ja ymmärränhän minä sen.. Olisi vaan jotenkin helpompi päästä täältä pois. Helpompi minulle. Itsekästä, tiedän.