Jotenkin surullinen olo. Taas.

Päivä meni monine kiemuroineen ihan mallikkaasti. Täytyy tosin todeta että ei ole kovin hohdokasta silloin kun lapsenhoitaja tekee oharit varttia ennen lääkäriaikaa. Onneksi oli varasuunnitelma ja tilanteesta selvisi.

Pohjimmiltaan sellainen olo, että on pilannut jotain. Mutta uskoakseni käyn vain ihmisten suhteen vähän liiankin herkillä vaan. Sitä ottaa itseensä sellaisia juttuja joita ei pitäisi. Vaikka kai sitä osaa sotkeakin asioita sangen mallikkaasti. Uskoakseni. Silti järki sanoo, että aika usein sitä tulee oltua liian herkillä. Ehkä.

Laitoin tänään tosiaan eteenpäin vastauksen selvityspyyntöön koskien nimenvaihdoshakemustani. Sitä niin toivoisi, että tuo auttaisi. Lähes viikon rukkasin sitä vastausta tuossa. Parempaa en siitä enää olisi osannut tehdä. Ainakin on paras tehty, jos se nyt sitten mitään merkkaa tässä tilanteessa.. Ja olen niitä uusiakin vaihtoehtoja koittanut sorvailla. Harmi vaan kun tuo oma on se minkä just ehdottomasti haluaisin, mutta jos sitä nyt koittaisi kuitenkin olla edes vähän toiveikas? :)

Muutto sotkee suunnitelmia, mutta toisaalta semmoista se lienee.

Ja ero sun muut kuviot on selvästi aiheuttaneet taas kauhean notkahduksen itsetunnossani. Jotenkin sellainen olo, että sitä kaipaisi tosiaan ystäviltä jotain vakuutusta siitä etteivät ole katoamassa mihinkään. Joku on vähänkin etäisempi pidempään, niin alkaa tuntumaan että se on henkilökohtaista. Että olen mokannut jotenkin.

Hei. Apua.

Tiedän, että tuo on aivan naurettavaa. Aikuiselta ihmiseltä varsinkin. Onneksi kuitenkin tiedän, että menee aikanaan ohi. :)