Elämä on ollut aika rankkaa.

Tavoistani poiketen kun lapsi meni isälleen hain vähän rentoutumisjuomaa ja purtavaa ja päätin vain lepäillä tuijotellen televisiota. Elämä on joskus hirmu rankkaa ja raskasta. Haluaisin niin, että saisi joskus olla onnellinen ja rauhassa. Mutta.. Ehkä sitten joskus..

Kävin kaupassa ja bongasin sentään kivan päiväpeiton huomattavan halvalla. Ja olin iloinen. Sattui ainoa kappale olemaan vielä oikeaa väriä ja kokoakin. Oikea lottovoitto näissä oloissa. :)

Elämä jatkuu..

Mutta..

En jaksa päästää ihmisiä lähelle. Voisi mennä käymään parinkin kaverin luona, mutta jotenkin en jaksa. Varsinkaan toisen luo. En jaksa sitä tunnetta kun on toisen lähellä mukavaa ja hyvä olla. Se tuntuu niin hemmetin pahalta palata tänne arkeen sen jälkeen.

Ihan kuin sekin tuntui pahalta kun mukavan tuntuinen ihminen tuntui kiinnostuneelta ja koitti lähestyä. Hyvä kun en kirkuen lähtenyt karkuun. Liikaa kai vaan ikäviä kokemuksia. Kokemuksia siitä kuinka sitä oppii jostakusta välittämään ja sitten jääkin tyhjän päälle.

*huoh*