Oltiin tänään miehen vanhempien mökillä nro 1. Poika oli ensimmäistä kertaa veneilemässä. Hurja tyyppi. Aina vain olisi pitänyt mennä kovempaa. Bongaili suomenlippuja ja joutsenia. Muisteli niitä vielä nukkumaan mennessäkin ja tokaisin juuri ennen nukahtamista, että haluaa oman veneen. Iso ja sen pitää mennä kovaa. Pienet on toiveet.. :D

Huomenna pitäisi virkeänä reissata muutaman sata kilometriä joten on mentävä nukkumaan suht pian. Viedään lainassa olleet muksukamat omistajalleen tai siis ainakin aloittamaan pitkää matkaansa omistajalleen ennenkuin uusi vauveli heille syntyy. Poika saa mennä mummilaan hoitoon. Miten se onkin aina niin vaikeaa viedä häntä hoitoon? Tuntuu kun itsestään repisi jäsenen irti. Silti, vaikka välillä onkin tosi väsynyt ja kaipaa hengähdystaukoa. Mitä se onkaan sitten joskus vieraalle viedä hoitoon? Huh. Mutta.. Ei sitä voi kotona äidin helmoissa aina pitää. Eikä sielä mummilassa mitään hätää ole. Päinvastoin kivaa kun lellitään. ;)

..kai se vaan tuo pieni poika on niin tärkeä. Mutta, rakkaus on kumma juttu. Joskus pitää päästää irti. Vahingoittaen ei saa rakastaa. Ja vahingoittavaa se on jos tukahduttaa rakkaudella..

Vaikka kai se on muutenkin vähän niin, että rakkautta on myös päästää irti. Vaikkei se helppoa olisikaan.