Karmea nuha. Flunssa sitten iski kyntensä ihan kunnolla meikäläiseenkin. Lapsi tuntuu jo paremmalta, vaikka tylsistynythän hän tähän sisällä olemiseen on. Kuten minäkin. Alkaa olla aika vähissä tekeminen mikä huvittaisi. Onneksi tämä kai tästä kunhan itse nyt vielä tästä paranen itse. Arki jatkukoon ja niinpäin pois.

Olen tässä lueskellut taas tuhdin annoksen tuttujen ja vähän tuntemattomien tuttavuuksien blogeja. Olen utelias nössö. Käyn kyllä lukemassa muiden blogeja muttei omasta blogistani ole koskaan tiennyt tuttavistani kuin yksi. Jostain syystä vain en halua kertoa. Vaikuttaisi kai vähän liikaa siihen mitä täällä kirjoittaa voisi. Jopa exien nykyisten kumppanien blogeja tulee luetuksi aika säännöllisesti. Tosin olemme me kyllä muutenkin ihan tuttavia ja tekemisissä harvakseltaan, ettei ihan tuntemattomista ihmistä kuitenkaan ole kyse. Silti joskus vähän huvittaa käydä lukemassa toisten elämää vähän niinkuin salamiten. Avautumisia entisistä kumppaneistani jne. Ehkä huvittavinta on ollut se, että ne negatiiviset huomiot on erittäin tuttua kauraa itsellekin vuosien takaa. Että ei ole tiikeri raidoistaan päässyt, jos niin haluaa asian ilmaista.. ;)

Löysin tai oikeastaan vasta nyt vaivaannuin etsimään rokitkokit-sivuston. Olin kyllä tosiaan ohjelmasta ennenkin kuullut, mutta en ollut tosiaan jaksoja nähnyt ainuttakaan. Ihan hauskoja pätkiä ja hyviä reseptejä. Tosin niin minä kyllä jo ennakoltakin ajattelin, että iskee huumori  (kirjoitin kaksi kertaa vahingossa huumeori ja se oli liian hyvä typo salattavaksi) kohdalleen, koska toisena kokkina hääräilee Kaarle Viikate (Kalle Virtanen), tyyppi Viikatteen takaa. Ja Viikate taas sattuu olemaan bändi, joka sattuu minulle olemaan se nro 1.  Ja onhan se tuon hepun huumorikin aina kolahtanut, jostakin syystä.  Pääasiassa ihailen kuitenkin sanoituksia ja niillä luotua tunnelmaa, joka varsinkin vanhoissa julkaisuissa on kohdillaan. Uusin Viikatekin on toki komeaa, mutta jotenkin fani vuosien takaa pettyi niihin sanoituksiin paikoitellen.

Niin..

Ihan ihmeellisiä unia taas vilistänyt päänsisällä viime yöt. Johtuu varmaankin tästä samperin flunssasta. Pitänee katsoa jos jossain vaiheessa saisi niitä naputeltua taas ylös. Muutenkin uniblogi jäänyt aika yksin oleskelemaan pitkäksi aikaa. Kyllähän niitä unenkuvia tulee nähtyä, mutta eipä niitä aina muista plus ehdi alkaa ylös kirjoittamaan. Sinänsä harmi koska ovat aika eläväisiä pieniä tarinoita jokainen. Ehkä sitten jossain vaiheessa sillekin taas löytyy aikaa.

Ensiviikolla oli keikka jota olen odottanut jo muutaman kuukauden ja nyt sitten jotenkin kuitenkin jännittää viedä poikaa hoitoon yöksi. On niin vähän ollut poissa kotoa öitä ja.. En minä tiedä. Typeräähän tämä on, tiedän sen. Hoitopaikka turvallinen ja lapselle todella tuttu ja kiva kun on sielä keskipisteenä kokoajan. ;) Silti vaan jotenkin olen haluton viemään poikaa mihinkään. Äh. Kai se on tuo hänen vähän huono nukkuminen ja tressaantuminen viime yövierailusta. Tosin eipä kai siihen totuttakaan jos ei ikinä missään ole.. Hmph. En tiedä. Liput on kyllä jo ostettu ja kaikkea. Ja harmittaisi kotiinkin jäädä. En tosiaan tiedä..