Liika yksinolo ei tee minulle hyvää. Tulee ajateltua asioita joita ei tule ajatella. Surra asioita, jotka eivät suremallakaan muuksi muutu. Kaivattua ihmisiä, joita ei lähelleen saa. Mitenkään.

Onneksi on televisio. Voi käpertyä sängylle tuijottamaan jotain nollaten aivonsa. Käpertyä vaikka huopaan ja ottaa kissankin kainaloon. Kyllä se olo siitä paranee.

Todistetusti.