Kauheasti kaikenlaisia asioita pitää ottaa huomioon ja hoitaa. Kelassa kävin lätisemässä tänään. Katsomassa sohvaa ja muuta tarpeellista. Osa kalustuksesta kun lähtee miehen mukaan. Jotenkin se kaikki vaan tuntui ihan järkyttävän pahalta. Lapsi taisi sen huomata kun sanoi ykskaks, että hän antaa pusun äidille. Tulee parempi mieli - ja tulihan siitä. :) Kävimme sitten vähän haukkaamassa lounasta ja juteltiin kaikenlaista. Poika totesi ykskaks, että älä äiti ole surumielinen. Enkä minä sitten enää oikeastaan ollutkaan. :)

Olen vähän jutellut jo asiasta ohimennen lapselle. Valmistavasti. Sitä vaan toivoisi, että kaikki menisi niin hyvin kuin nyt tuollainen voi mennä. Vaikka kaipa sitä toisaalta on turha liikaakaan murehtia. Vähän sellainen perisyntini vain tuo murehtiminen. *huokaus*

Olen tuossa mietiskellyt sisustusta itsekseni. Jotenkin tuntuu auttavan kummasti kun on jotain muuta ajateltavaa. Ikeasta löysin kaikenlaista kivaa edullisesti. Klippan sohva muuttaa meille ja varmaan joku lepotuoli sen kaveriksi ettei tarvitse lattialla istua. Keittiöön mietin myös jotain ratkaisua ettei tarvitse lattialla syödä. Onneksi oli paljon sopivia vaihtoehtoja sielä edullisesti. Sänkykin pitäisi ostaa.. Pakastimen saankin tuttavalta, joka on kyllä tosi iso apu! Kaunis se härveli ei ole, mutta väliäkö tuolla kun toimiva on. :) Mietin myös pienen työpöydän ostamista ja vihdoinkin sen ompelukoneen ostamista jolle ei ole ollut tilaa nykyisessä tilanteessa ja yleistoimikonetta tietenkin myös. Vanha keittiöapulainen kun on suht uuvahtanut ollut jo pitkään ja nyt olisi sitten tilaa sillekin.. Mutta tiedäpä sitä sitten. Rahanmenoa kun ei voi estää. *huokaus* Saisi vaan taas harrastukset voimiinsa.

Voittaappa lotossa - tai jotain. :D

Niin ja varasin meille pienen hamsterin pennun! On meillä jotain kivaa yhteistä pojan kanssa sitten kun hoidetaan yhteistä lemmikkiä. Poika sen jo risti Nepposeksi, mutta saa nähdä vaihtuuko nimi vielä. :) Minulla on itsellä vuosia ollut hamstereita, mutta jätin entisten kuoltua uusien hankkimisen kun mies ei ollut niistä niin kovin innostunut. On meillä hoidossa ollut muutamia hamstereita tässä ja hyvin on mennyt joten olen luottavainen. Varovainenhan toki pitää olla eli häkille on oma turvallinen paikkansa ja lapsi ei toki yksin saa käsitellä eläintä vielä pitkään aikaan. Joskus sitten myöhemmin olen ajatellut kissaa. Kyllä kotiin kuuluu pieni maukuja. Se vaan on niin. :)

Kyllä se tästä. Kun vaan jaksaa katsoa tulevaisuuteen ja sillä tavalla. Ja miksipä ei. Onhan minulla iso syy siihen. Nukkuu tällä haavaa huoneeseen tuo syy. :)