Istuskelen pimeässä vain tietokoneen näytön luodessa valoa kasvoilleni.

Pistin Spotifystä lempimusaa soimaan, joka aiheutti vain ajatusten hajaantumisen aivan hajalleen. Enpä tiedä mikä taas vaivaa. Kai minä vaan sitten olen sellainen.. Muissa maailmoissa elävä sisimmässäni, haavemaailmassa joka ei koskaan ikinä tule toteutumaan. Eipä se järkevää ole, mutten voi sille mitään. Kaipaan jotain johon en koskaan voi yltää tai edes ikinä enää uskaltaisi yrittääkään. Liikaa menetettävää. Liikaa epävarmuutta. Liikaa kaikkea.. Eiikä oikein mitään pohjaa mille luoda mitään pysyvää.

Mutta.. Tänään oli taas hyvä päivä. Tavallisten puuhien lisäksi kävin katselemassa huomiselle reissulle kivaa vaatetta, kävimme läheisessä isommassa puistossa lapsen kanssa ja kaupunkiin eksynyt tivolikin käytiin kokemassa. Pojalla oli hauskaa. Voitti vielä narunvedosta ison kalankin joka sai nimen Tuuppe. Nyt koisaa poika Tuuppe kainalossa sängyssään. Toivotti vielä hyvät yöt kirkkaan oranssille kalalleen ennen nukahtamistaan. :)