Niin ne päivät mataa. Samaa rataa.

No, tänään sain asunnon avaimet ja kävin katsomassa. Oli asuntoon kuuluvaa tavaraa viety ja rikottu asioita. Seinät täynnä kamalia jälkiä kun on revitty jotain ilmeisesti kaksipuoleisella teipillä ollutta isoa irti seinästä. Likaa. Ja kaikkea. Harmittaa ja jotenkin taas tuntuu siltä, että pskan päätöksen tein kun päätin muuttaa. Pienikin tuo asunto on.. En tiedä. Ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu. Toivottavasti. Isännöitsijälle pakersin puutteista listaa. Saa nähdä mitä vastaa. Toivottavasti kuitenkin jotain. Ja tosiaan mielellään korjaa ainakin nuo isommat puutteet ja viat. Ei ole kiva jos ei ole esim. hellaa käytössä ja silleen.

Puh.

Joo, eiköhän asiat suttaannu kuitenkin jotenkin. Harmittaa vaan.

Taas.

Pakkoko se hellakin oli lähtiäisiksi särkeä?

Toisaalta, jos pitää jotain hyvää hakea asiassa niin hella oli jo tosi vanha ja tuskin enää ihan iskussakaan. Nyt on vuoden alku joten kuvittelisi määrärahojakin olevan ja silleen. Ehkä.

Enpä tiiä.

Mietin sisustustakin pääni puhki. Tekisi mieli ostaa sänkyä ja sitä ja tätä, mutta kun.. Äh. Löysin pöydänkin sopivamman tuonne. Ja sen sängyn. Säilytystiloineen. Pojallekin löysin kivan. Jajaja.. Joo, oishan se kiva sisustaa oman maun mukaiseksi jos rahaa olisi. Mutta ei ole. Pitänee säästää ja fundeerata.