Taas vähän hassu päivä. Näin iltasella ollut jopa iloinenkin olo ja noin muutenkin kyllä, vaikka ilman takapakkeja ei tänäänkään sentään ole päästy. Tietenkään, mutta ei kai sellaista täydellistä päivää nyt voi olettaakaan ja oikeastaan niin hupsu taidan olla että muutama pieni asia tai sana voi korjata paljonkin sellaista arkista pieleen menoa. Näin silti vaikkei mistään merkittävästä olekaan kysymys, mutta eipä kai silläkään väliä olekaan. Oikeastaan.

Suvulla on tullut hassu tapa soitella öisin. Saa pitää puhelinta hiljaisella kun lainassa oleva puhelin (edelleen tosiaan oma huollossa) kirkuu niin järkyttävästi ollessaan äänet päällä, että siihen herää kuolleetkin ja lisäksi herätessään säikähtää lähes kuollen uudestaan. Ei ole kiva herätä niin ja vielä kamalampaa kun, että lapsikin säikähtää tietysti aivan kauheasti. Mielelläni en puhelinta pidä hiljaisella, mutta parempi näin. Ikävää sitten, että jää väistämättä jää sitten huomaamatta jotkut puhelut. Ei voi mitään. En ymmärrä miten työssäkäyvätkin ihmiset tuolla tavalla voivat toimia? Ehkeivät sitten vaan ajattele. Luultavasti. Ei se nyt joskus haittaisi tai tarpeeseen, mutta jatkuvasti ihan muuten vaan kyllä haittaa ja ottaa kuutsaan.

Isävkl tulossa taas ja kova kaipuu lähteä vaan jonnekin. Tai tiedän minä minne haluaisin, mutta se nyt ei onnistu. Eikä varmaan koskaan. Koskaan. Koskaan. Ikinä. Koskaan. Milloinkaan. Niinkuin niin moni muukin asia oikeastaan. Mutta taas toisaalta, ei se oikeastaan edes harmita. Ainakaan nyt. Paitsi pienesti nyt kun aloin ajattelemaan asiaa.. Joten ajattelen jotain muuta. Bim! :D

Niin.. Joo..

Joskus kuukausia sitten varasin ajan korvalehtien rei'itykseen. Peruivat ajan sairastumisen takia ja asia sitten jäi, mutta nyt olen päättänyt palata asiaan. Joskus annoin mennä mokomien umpeen ja se on harmittanut jo monta vuotta. Korujakin olen tuossa katsellut. Kelttikoruihin olen kovin ihastunut nykyiseltään, että varmaan sitten jotain sellaista korviin ilmestyy kunhan parantuvat ensin vaan reiät.  Saapi katsoa.. Kovin kalliiksi vain mennyt tuokin huvi. Ennen ei juuri mitään maksanut kun marssittiin vaan koruliikkeeseen ja sieltä ampuivat napit korviin. Nykyään ei moista enää tehdä ja jos jossain tehtäisiinkin niin ei moista enää suositella missään nimessä ja kun lävistysliikkeisiin pitää turvautua niin kallistuu plus jotenkin itselle kynnys menemiseen on vain suurempi. Kai se on tottumuskysymys - tai jotain.