Arkista aherrusta ollut tänään. Sellaista normaalia touhua ja menoa lapsen juttujen takia ja noin muutenkin. Kaupassakin oli käytävä vähän paremmin ja nyt ei sitten viikkoon tarvinnekaan kuin Lindlissä käydä hakemassa jotain pientä mitä muualta ei saa. Ex auttoi kulkemisissa josta olen kiitollinen. :)

Yllätyksesi tapasin aamusella erään ystävänkin jota en ole nähnyt tosi pitkään aikaan. En ollut pysähtyäkään kaupungilla kun joku huusi vanhalla lempinimellä jota ei ole käytetty kohdallani vuosikausiin enää. :D Oli hänkin sitten eronnut kahden lapsen isä nykyään.. Alkaa taas tuntumaan, että kaikki ovat eroamassa tai eronneet jotka kohtaa. :( Ikävää. *huokaus* No.. Mitä siinä muuten.. Käytiin pikaisesti kahvilla, vaihdettiin puhelin numeroita ja jatkettiin omille suunnillemme. Myöhemmin vasta aloin miettimään edes koko tyypin oikeaa nimeä eikä tullut millään mieleen. Lempinimi vain. Noinkohan me koskaan ollaan oikeilla nimillä toisiamme kutsuttukaan? :D Ei tainnut siinä porukassa olla tapana mitä muistelen.. No, nyt on yksi aika erikoinen nimi sitten puhelimen muistissa..

Ihan tervetullutta kyllä tämä vanhat tuttavuudet ja miksei uudetkin tällä haavaa. Iso osa kun vanhoista kavereista on ottanut aikalailla hajurakoa ensin lapsen saannin jälkeen ja nyt eron jälkeen sitten loputkin. Tuossa kun puhelimen muistia siivosin tajusin ettei ole juuri jäljellä ystäviä. Muutama aniharva jäljellä.. Ja se on kyllä aika ikävää. Vaikka kaipa niin kai sitten vaan aika usein käy. Valitettavasti. Vaikka ainahan sitä toki on mahdollista että joskus myöhemmin sitten tuttavuus taas uudistuu kuten tuon tänään tavatun kohdalla mahdollisesti nyt käy. :)

Kävin tänään vihaamillani vaateostoksillakin ja löysin ihan pätevän takin parillakymmenellä eurolla. Tai no, vähän allekin, mutta siis.. Oli joku poistojen poisto ja viimeinen koko ja siksi reilusti alennettu alkuperäistä hintaa. Eipä se nyt ihan makua ollut, mutta riittävästi sinnepäin ja villatakkilisällä varmaan menee jonkin verran kylmemmässäkin kuin mitä nyt on ulkosalla.  Olen tyytyväinen. Eikä tarvinnut vanhentua kaupassakaan josta olen myös tyytyväinen! :D Mikä siinä vaatteiden ostamisessa onkin niin ärsyttävää? En ymmärrä..

Mieli ollut tänään kohtuullisen hyvä. Jotenkin ollut tasapainoisempi ja iloisempi olo mitä pitkään aikaan. Tuntee taas jotenkin.. No, elävänsä tai jotain. Tiedä häntä. Ehkä siis ne mielenmyllerrykset ja pienen pienikin toivonkipinä paremmasta auttaa taas jaksamaan eteenpäin ja oikeastaan olen tosi kiitollinen jo siitäkin. Toki lapsi on se suuri voimavara ihan kaikkeen, mutta ei lisäkään pahaksi ole. Sillä lapsi, no.. Hän myös toki vaatii paljon kuten sen kuuluukin olla. Tottakai. :)

Höperyyksissäni tuossa mietin semmoistakin, että jos saisi rahaa jostain ja ostaisi kotitalon kun äiti siitä pois haluaisi, mutta tuota noin.. Vaikka kai minulla pieni mahdollisuus siihen olisikin niin en minä siinä talossa kyllä pärjäisi ikipäivänä lapsen kanssa kahdestaan. Vanha talo kun on ja vaatii laittoa ja osaamista kuitenkin. Tiedä mikä mielenhäiriö yleensäkään tuo on.. Jotenkin vaan.. Huomaan tykkäävänikin ykskaks siitä talosta ja ympäristöstä kun sieltä se Herra Saatana (lue: rakas entinen isäpuoleni) on saatu ulos. Jotenkaan se talo ei enää ahdistakaan ollenkaan ja olen surullinen siitä että talo myydään pois.. Ja.. Jotenkin sitä haluaisi vähän tuon tyyliseen paikkaan. Ja pois näistä vuokrakasarmeista vihdoinkin!

..mutta vaikka kuinka olisikin iloisempi mieli ja positiivisempaa mieltä muutenkin, niin kyllä ne reaaliteetit pitää myöntää itselleen.

Harmi.