Vähän itsetutkiskelun paikka ollut tänään. Noin yleisesti olenko oikeasti hyvinkin vaikea ihminen vai miksi on niin vaikea ihmisten kanssa välillä vaan tulla toimeen? Ei se nyt voi aina olla muissakaan se vika.

Ja jotenkin tänään muutenkin..

Olin eräässä yleisötapahtumassa. Lapsiin liittyvässä. Sielä eräs mies käyttäytyi aika omituisesti. Moni vanhempi sitä siinä tuijotteli ja supatteli keskenään. Vei lapsikaan kauemmas jne. Minä päätin sitten, että asia olisi varmaan hyvä selvittää. Ja kun sopivasti oli tavoitettavissa lapsen lähellä leikkiessä paikan työntekijä menin hänelle asiasta puhumaan. Mainitsin kyllä etten ole asiasta varma ja, että saatan olla turhan tarkka nyt, mutta kun asia selvästi monia häiritsee. Eräskin perhe meinaan lähti paikasta pois sen miehen takia. Työntekijä tarkasti asian. Ilmeisesti epäilys oli aiheeton ja minulle tuli tilanteesta pahamieli. Mutta se mies kyllä käyttäytyi aika omituisesti. Ihan kuin omia lapsia ei olisi paikalla ollut ollenkaan. Kuvaili kännykällään videokuvaa laajalti pitkin paikkaa ja vieraita lapsia. Seuraili omankin lapseni perässä puhelimineen. Ja monen muun. Tai kuvaili vaan noin muuten yleisesti vieraita lapsia, tai ainakin siltä se näytti. Ja kun noita kummallisesti käyttäytyviä tyyppejä on ollut noissa lapsitapahtumissa ennenkin eikä kukaan uskalla puuttua. En tiedä viitsinkö enää itsekään. Varmaan olisi fiksumpaa vaan lähteä paikalta. Tuli ikävä fiilis ja hävetti sitten sekin kun siitä tietysti tuli tappelu myöhemmin, jonka huomasin kun olin jo lähdössä lapsen kanssa ulos parin tunnin päästä. Meillä oli jo kiire muualle, enkä halunnut lastani viedä tappelun keskelle. Hävetti että jätin sen työntekijän siihen tilanteeseen kun ei se hänen vikansa ollut. *huoh*

Olen vaikea ihminen ja lisäksi vielä vissiin pistän nenäni jokapaikkaan.

Puuh.